Loppiaisena juhlat loppuvat, talvi ei

Julkaistu
Kuusia on vielä jäljellä. Talvisään koristamina. Kuva: Hans/picabay.

Mitä loppiainen, tämän viikonlopun kirkollinen juhlapäivämme, voisi tarkoittaa sään kannalta? Kukaan ei erikseen haikaile lumetonta loppiaista, jotta viisaat miehet itäisiltä mailta pääsisivät joulutähden alle hangissa kahlaamatta tai valkeata, jotta nämä eivät niin helposti vain tulisikaan sieltä kaukaa. Kannetaan vain suu supussa kuivunut kuusen luuranko roska-auton vietäväksi, jälkeen jää vasta äsken niin uskollisten mutta nyt katkenneiden lehvien ja neulasten vana. Moniin ikkunoihin tosin jäävät moniväriset jouluvalot vilkuttamaan aution tienoon sumupilville. Tällaisessa tilanteessa sään sopii olla huomaamatonta. Lapset tosin kerääntyvät leikkimään lahjaksi saaduilla lasketteluvälineillä pihan vierustan lumikasoille.

Etelässä on ollut viime päivinä suojaa, ja kas, Helsingin tämän illan sateetkin saattavat tulla juuri ja juuri myös vetenä. Tällä on lisämerkitystä sikäli, että heti yön kuluessa tulee eteläänkin aamuksi useita pakkasasteita. Pian on siis liukasta paitsi siellä, missä on suolattu tai hiekoitettu. Moni menee nurin, ellei ole varovainen. Sään yhä vain kylmetessä jää jännitettäväksi, laskevatko tienpintojen lämpötilat myös etelässä -6 asteen alapuolelle. Tietää nimittäin liukkauksia myös paremmilla teillä. Ilman lämpötila voi, jos sää menee tarpeeksi selkeäksi, laskea viikonlopun kuluessa alimmillaan -10…-15 asteeseen – ja puhun siis etelästä, pohjoisessa on ainakin paikoin tätä kylmempää.

Alkuviikolla Suomen yli liikkuu lumisateita itään, lauhemman ilman etureunalla. Maanantaina yleisemin, tiistaiset lumisateet painottuvat etelään. Lounaisrannikolla lämpötila voi kohota jopa lähelle nollaa. Alkuviikon sää on kuitenkin ohimenevä ilmiö, sillä koko lailla kylmä ilma näyttäisi jo heti viikon puolivälissä kaappaavan Suomen sisäänsä. Sen verran tuo ilma sisältää myös liikkuvia lumisateita ja pilviä, joten on ennenaikaista sanoa, meneekö varsinaisiksi paukkupakkasiksi, mutta mitenkään kauas niistä ei välttämättä jäädä.

Mutta juhlat, ainakin pakolliset, loppuvat, ja normaaliruokavalio voi alkaa. Kansanperinteen mukaan se arkiruoka on vaikka kaalia: kun loppiainen lopsahtaa, kaali kuppiin kopsahtaa. Näin minulle opetti äitini kertoessaan vanhasta elämäntavasta ja sanonnoista.

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/de/tanne-tannen-verschneit-tannenwald-3897/