Kun tähän aikaan vuodesta on kyse matalapaineesta , joka lopullisesta toteutuvasta reitistään (eri tietokonemalleissa on toistaiseksi merkittviä eroja ajatellen lähiajan keliolosuhteita Suomessa) riippuen saattaa antaa suureen osaan maata reippaaan lumipeitteen, on tällainen aina haaste meteorologille, joka työskentelee päivittäisessä sääpalvelussa. Kovin pitkiä jorinoita säätilanteen eri kehittymisvaihtoehdoista kun ei saa mihinkään mahtumaan; sääpalvelua halutaan vaikkapa lehtien sivuille tai radioihin ikään kuin välttämättömänä pahana, vähän ja pinnallisesti. Aivan kuin siten varmimmin annetaan sään yllättää, ja näin tulee lisää uutisia peltikolareista ja vähän muustakin.
No, harvaa ehkä kiinnostaa spekulaatio matalapaineiden reiteistä: matalat eivät ole yhtä voimakaita ilmapyörteitä kuin hurikaanit ja niistä saa harvoin yhtä seksikästä materiaalia. Kuitenkin: oleellista olisi saattaa väestö sillä tavalla valveille, että osattaisiin – kuka mitenkin – varautua myös siihen voimakkaiman sääilmiön vaihtoehtoon ja laajalla alueella. Loppupeleissä sadetutka viimeistään näyttää, kuka pyryn lopulta saa ja kuka ei. Säätä seurataan alati, ja ennusteet tarkentuvat, mutta vasta valitettavan myöhän saatetaan vasta voida sanoa jotain jo melko varmaa vaikkapa ison kaupunkiseudun pakallissäästä. Joka ei varaudu, ottaa riskin. Joskus isomman kuin mitä varautuminen maksaa.
En siis valinnut tänään ennusteideni punaiseksi langaksi sitä tietokonemallien vaihtoehtoa, missä matalapainetta kuljetettiin niin, että sen räntä- ja lumisadealue ulottuisi tiistain maissa lähinnä vain Uudellemaalle ja Itä-Suomeen eikä suinkaan suureen osaan maata. Mutta sateen olomuoto-ongelma jäi jäljelle: sataako Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa jo maanantai-iltana lunta, vai vasta yöllä va tiistain kuluessa, kuitenkin viimeistään silloin ja siellä, missä tuulee koillisesta ja on tarpeeksi kylmää.
Matalapaineen keskus saapuu lounaasta itäiselle Suomenlahdelle eli suhteellisesti lämpimän alustan ylle, josta matala saa energiaa. Sateen olomuoto rannikolla on tähän aikaan vuodesta hyvin herkkä tuulen suunnalle. Itätuuli tulee Suomenlahden pohjoisrannikolla vielä selvästi lämpimältä mereltä ja suosii vesisadetta, mutta jo koillistuulen kanssa on usein toisin. Voimistuva idänpuoleinen tuuli kuitenkin kääntyy kaiken aikaa koillisemmaksi, lopulta jopa pohjoistuuleksi, kun matalapaineen eli ilmapyörteen keskus liikkuu kaakonkulman yli koilliseen. Viimeistään tiistaina on kyllä niin, että jos ylipäätään sataa, sade on etelärannikollakin räntää tai lunta.
Kuvan linkki: http://arinet.fi/blogi/index.php?m=12&y=11&entry=entry111218-144740