Jäi lopulta sunnuntaille tämänkin julkaiseminen, koska viikon päästä on jo juhannusviikonloppu, ja haistoin perjantaisesta eurooppalaisen globaalimallin ratkaisusta, ettei tainnut olla vielä oikein vakiintunut mallin kanta juhannukseen asti. Tarkoitukseni oli kirjoittaa yleisön pyynnöstä myös noista pitkistä, esim. 10 päivään ulottuvista ennusteista tai paremminkin laskelmista ilmakehän todennäköiseksi rakenteeksi noinkin pitkän ajan päähän tulevaisuuteen.
Näitä ennusteita nimittäin sietääkin ihmetellä, mutta niistäkin saa parhaan hyödyn se, joka katsoo ennusteita usein. Jos mahdollista, joka päivä – huomatakseen, kuinka paljon tai joskus vähän ennusteen loppupää vaihtelee päivästä toiseen. Se voi nimittäin olla ihan oikeaa tietoakin – tavallaan siitä, onko ilmakehä vielä itsekään päättänyt, miten asettua vaikkapa meidän juhannuksenamme. Etenkin jotkut säätyypit, etunenässä isot paikallaan pysyvät korkeapaineet, antavat ennustaa olemassaoloaan ihan hyvälläkin menestyksellä jopa yli viikon päähän.
Juhannuksessa on se ongelma, että se on lopulta vain yhden viikonlopun mittainen, ja sen parhaan sään pitäisi tietysti sattua juuri noille päiville ja vieläpä juuri sinne, missä tuota keskikesän hentoa hetkeä olisi tarkoitus viettää. Toisaalta: eivät suomalaiset sateesta sula, mutta ilmeisesti, koska teknologia on helpottanut elämää niin paljon, pitäisi säänkin tulla kuin mobiilipalvelun tilauksesta viimeistelemään koivun- ja savusaunantuoksuinen mittumaarin ja sananjalan kukkimisen hetki.
Viiden tai kymmenen päivän ennusteita ei toki pelkästään tehdä, tai lasketa, vaan itse asiassa hyvin tiukasti myös seurataan sitä, miten hyvin minkäkin pituiset sääennusteet pitävät paikkansa ja missä paremmin kuin jossain muualla. Muun muassa tähän perustuu numeeristen ilmakehämallien kehittäminen eli siis jatkuva parantaminen, joka on maailmassa varsin suurimittakaavainen projekti. Eikä unohtaa sovi ilmastomallien kehitystyötä. Mallien tulosten ns. verifioinnissa yleisintä lienee lämpötilaennusteiden osuvuuden tutkiminen. Mutta lämpötila on jotakin, joka seuraa esim. pilvisyydestä, pilvet ja sateet puolestaan matalapaineista ja niiden liikkeistä jne.
Olen usein miettinyt, millainen verifioinnin pitäisi olla, jotta se palvelisi myös meteorologin oppimista tilanteista eikä vain esim. kaupallisia päämääriä. Ei meteorologia paljoa vielä auta tietää, että viime viikolla tai kuussa jossain oli vaikka 5 astetta kylmempää kuin mitä ennustettiin, ellei sitä pysty liittämään ilmakehän sääjärjestelmien syy- ja seurausketjuihin. Toisin sanoen: MIKSI niin kävi.
Sama ongelma jää jäljelle muuten ansiokkaassa toiminnassa eli ns. ”pluumiennusteiden” tuottamisessa yhden ja ainoan karttamuotoisen ennusteen oheen. Jos saan tekniikaltamme sopivasti apua (ongelma tässä ovat omat vapaapäiväni), havainnollistan, mistä on kyse. Sen verran kuitenkin, että joka kerta, kun itse malli ajetaan, tuotetaan paikkakuntakohtaisesti myös tietoa siitä, miten herkkä malli on lähtötilanteen eli havaintojen virheille tai puutteille. Eli poikkeutetaan mallin lähtölaskentatilannetta systemaattisesti eri suuntiin vähän ja katsotaan, edelleen enimmäkseen sääparametrikohtaisesti (lämpötila, sademäärä,…), kuinka monen päivän päähän tulokset pysyvät vielä lähellä toisiaan ja missä alkaa mitenkin voimakas hajonta. Edelleen meteorologi haluaisi tietää, mistä erot johtuvat: liikkuvatko matalapaineet ja ilmamassat eri tavoin ja jos, niin miten tarkemmin. Saisi esim. osviittaa sille, kumpi pettää ensin, lännen viileä matala vaiko idän kuuma korkeapaine.
Mutta siis juhannuksen säähän. Globaalimalleja, eniten käyttämiäni, on kaksi: eurooppalainen ja amerikkalainen. Kaikenlaista voi päätellä myös siitä, ovatko nämä mallit samaa vaiko aivan eri mieltä tulevasta. Etsin siis mielelläni ilmakehän dynamiikan kannalta mahdollisia samankaltaisuuksia. Esimerkiksi nyt samankaltaista on varsinainen suursäätila: Keski-Euroopan itäosassa on helleilmamassaa, ja sen reunalla Keski-Euroopan länsiosassa syntyy matalapaineita, jotka lounaanpuoleisessa ilmavirtauksessa tulevat ainakin suunnilleen tänne päin.
Jätän nyt mainitsematta tämän jo kohta kuluneen viikonlopun matalapaineen ja siirryn tiistaina maan etelä- ja keskiosan yli pohjoiseen siirtyvään matalapaineeseen. Se on mukana kummassakin globaalimallissa suunnilleen samalla tavalla sateineen kaikkineen. Kuten myös se, että Pohjois-Suomen ylle matalapaine ja koleus jäävät roikkumaan pidempäänkin vaikuttaen myös juhannuksen säähän. Sitten minulla meni vähän aikaa ennen kuin huomasin, että kumpikin malli synnyttää tiistain-keskiviikon maissa matalapaineen aika lailla samalla tavalla Länsi-Euroopassa, mutta niiden reittiä koskevat laskelmat vain poikkeavat toisistaan. Mutta onpahan kasassa oleelliset elementit, joita seurata ennusteesta toiseen.
Amerikkalainen malli tuo juhannukseksi matalapaineen tai ainakin sen sateet maan eteläosaan, kun taas eurooppalainen malli kuljettaa koko matalapaineen sunnilleen jostain Pohjois-Puolan ja Valkovenäjän yli itäkoilliseen. Eilisestä tähän päivään sen reitti on tosin muuttunut hieman pohjoisemmaksi. Tässä ratkaisussa selvästi paras juhannussää olisi maan eteläosassa, lämpötilatkin jopa vähän yli 20 astetta.
Vielä on monta päivää ennusteiden heittää häränpyllyä, mutta onpahan, mitä seurata.
Kuvan linkki: http://ajt.iki.fi/travel/teutonic_cut/img_0621_medium.jpg
