Tasaisen harmaata sumupilveä, utua tai sumua, tihkusateen mahdollisuus. Siinä maamme eteläosan sää jo toista päivää peräkkäin. Mutta tämä ilma tulee lounaasta ja on varma kevään merkki. Että mitä? Kevään merkki, juuri niin. Näin se kevät tänne pohjoiseen levittäytyy. Ja tämä nyt kaipaa pientä selitystä, totta kai, mutta uhratkaamme tälle harmaalle kevään airuelle lyhyt hetki oppiaksemme taas kerran siitäkin jotain yleisempää, jotain, jolla voi olla käyttöä laajemmin.
Tänne on täksi päiväksi, kuten oli jo eiliseksi, virrannut lämmintä ilmaa: tänään klo 15:n Jokioisten radioluotaus näytti vähän yli kilometrin korkeudella (850 hPa:n painepinnalla) lämpötilaa +5, ja tuolle korkeudelle mentäessä suunnilleen puolivälissä -2 astetta. Tätä alempana puolestaan ilma oli hyvin kosteaa, käytännössä ns. kyllästymispisteessään eli ilman suhteellinen kosteus lähellä sataa prosenttia. On siis käynyt niin, että kun lämmin ilma on virrannut talven jäljiltä kylmän maan- ja merenpinnan ylle, on tämä pinta jäähdyttänyt läheisen ilmakerroksen niin, että on syntynyt vesihöyryn tiivistymisen tuloksena laajalle alueelle paksu sumupilvikerros. Sen päällä on puolestaan ilmakerros, missä lämpötila kohoaa ylöspäin mentäessä (ns. lämpötilainversiokerros, vrt. jokioisten radioluotaus ylöspäin kohoavan kaasupallon kuljettamien mittalaitteiden avulla).
Tällainen ilmakerros estää alemman ja ylemmän ilman sekoittumista keskenään, eli sumupilvi pysyy lähellä maanpintaa. Ja mikä tärkeintä: vaikka auringonsäteilyn määrä tähän aikaan vuodesta kasvaa päivä päivältä, ei se vielä riitä rikkomaan tätä mainittua lämpötilan pystyjakautumaa, jolloin taivas rävähtäisi viimeistään iltapäivällä selkeäksi, kuten kesällä on tapana. Tässä mielessä voidaan sanoa sumupilven ja sumujen johtuvan siitä, että tänne on virrannut vuodenaikaan nähden liian lämmintä ilmaa. Kun sumupilvikerros on riittävän paksu, kasvaa myös tihkusateen mahdollisuus. Vain hyvin pienipisarainen tihkusade syntyy sumupilvessä.
Tässä auttaisi oikeastaan vain se, että ilma olisi samalla riittävän kuivaa. Tämä olisi helpoiten mahdollista niin, että lämmin ilma ei virtaisikaan meille lounaasta, vaan kiertäisi lännempää ja tulisi tänne sitten luoteesta, Norjan Kölivuoriston yli, ja vielä niin, että ilmavirtaus olisi riittävän voimakas. Näitäkin päiviä on toivottavasti vielä tulossa, vaan eipä lähiaikoina.
Tästä laajasta sumupilvimuodostelmasta päästäneen jo heti huomiseksi, koska maan keskivaiheilla liikkuu yöllä matalapaine itään, ja sen jälkipuolella aina Etelä-Suomeen asti näyttäisi virtaavan luoteesta viileämpää ja kuivempaa ilmaa.
Kuvan linkki: http://www.geograph.org.uk/photo/1175142
Voi olla, ettet halua ottaa tähän kantaa, mutta yksi asia on kiinnostanut pitkään: miksi näyttää siltä, että huhtikuut ovat lähes poikkeuksetta lämpimiä tai hyvin lämpimiä?
Kun katsoo ilmatieteen laitoksen tilastoja, käy ilmi, että kuluneena 15 vuonna huhtikuu on ollut itsepintaisen lämmin. Esimerkiksi viime vuonna se oli 2-5 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja sama kaiku askelten on ollut melkein koko 2000-luvun. Ainoastaan vuonna 2003 huhtikuu oli keskimääräistä vilpoisampi, sitä ennen 1997-98.
Se kuuluisa kausivaihtelu on taannut sen, että ilmaston lämpenemisestä huolimatta vuodenajoissa on melkoisia eroja perättäisten vuosien välillä. MIksihän kuitenkin on niin, että juuri huhtikuut ovat toistuvasti lämpimiä? Muiden kevätkuukausien, maalis- ja toukokuiden välillä on selvempiä eroja.
Tämän vuoden huhtikuusta ei vielä tiedetä, mutta esim. CFS:n kausiennusteissa siitä povataan taas 2-3 astetta keskimääräistä lämpimämpää.
No huthikuun keskiarvo siinä ainakin nousee, pitkällä aikavälillä. Tosin tuntuu siltä välillä, että juuri tuo tarkasteluajan pituus vaihtelee kommentojalle parhaiten sopivaksi. Mutta kyllä se hyvältä tuntuu, kun huhtikuu on lämmin, en ainakaan itse löydä siitä pahaa sanottavaa.
En tarkoittanut ’kommentoijalla’ tuossa yllä nimimerkki Tuomo T.:tä vaan yleensä näitä keskiarvon laskeskelijoita, jotka sovittavat omat laskutuloksensa kuten itselleen sopii.
Harmi kun näitä kommentteja ei voi editoida.