Suomi on tällä hetkellä korkeapaineen keskuksessa, joten kolmas hiihtolomaviikko alkaa koko maassa aurinkoisessa pakkassäässä. Päivällä pakkanen on heikkoa ja onneksi myös tuuli on pääosin heikkoa (lauantaina puhalsi ilkeä pohjoisviima, ja se kyllä tuntui vaikka mittarissa ei ollut juuri mitään). Öisin voi kuitenkin esiintyä kireää pakkasta. Vuorokauden lämpötilavaihtelu on suurta: esimerkiksi Lapissa pakkanen voi öisin kiristyä 25 asteeseen ja lauhtua päiväksi alle 10 asteeseen.
K niin kuin kirkasta ja kivaa ulkoilusäätä.
Aurinkoinen sää jatkuu todennäkoisesti ainakin keskiviikkoon, etelässä mahdollisesti torstaihinkin. Korkeapaine alkaa kuitenkin väistyä itään viikon keskivaiheilla. Keskiviikkona pilvisyys alkaa lisääntyä pohjoisessa ja torstaina sataa Lapissa luntakin. Seuraavan kunnon sadealueen ajoituksesta mallit ovat tällä hetkellä hämmästyttävän yksimielisiä: lumisade alkaa lännessä perjantai-iltana ja lauantaina lumisadealue kulkee koko maan yli itään. On aika harvinaista, että viiden päivän päähän ulottuva ajoitus sadealueelle olisi näin tarkka! Miettikääpäs, että se matalapaine, johon sadealue liittyy, ei ole vielä edes muodostunut, vaan alkaa syvetä Yhdysvaltain itärannikon edustalla joskus ensi yön aikana.
Aurinkoisia hiihtopäiviä! Itse olen enemmänkin kevätihmisiä, joten nautin ajatuksesta, että aurinko vääjäämättömästi sulattaa myös hankia…
Pärnäs 26.2.2012. Yhteysalus Eivor noutaa. Kuva: Juha Föhr.
Esitin viime tekstissäni keskipitkän sääennusteen, jonka mukaan matalapaineenalue oli vaihtumassa toiseksi, ja siinä välissä olisi aurinkoisinta ja heikkotuulisinta maanantaina (27.2.). Koska ennusteista on määrä olla myös jotain hyötyä, tein samalla ennustetta testatakseni pienen matkan. Enkä mitä tahansa, vaan halusin samalla todistaa vääräksi iskostuneen käsityksen siitä, että saaristoon muka voi mennä vain kesällä. Utö:hön pääsee yllättävän hyvin, joskaan joka päivä yhteysalus Eivor ei sinne aja. Matkan varrella on myös muita asuttuja saaria. Piti siis ensin hankkiutua Pärnäisiin, joka sijaitsee Nauvon ja Korppoon välisen lossireitin itäpäässä. Paraista nykyään. Omia autoja varten on parkkipaikka. Korppoon busseila päsee myös Pärnaisiin. Laivamatka ei maksa nykyään mitään (!) ja on ihan mukava: lautalla on myös pienoinen kahvila. Lohi- ja/tai siskonmakkarakeitot (yksi keitto kerrallaan) mennen tullen maksoivat 10 euroa, lehtipihviannokset muutaman euron enemmän. Juomavalikoima ei ollut laaja, mutta ulottui A-oikeuksiin. Erittäin ystävällinen henkilökunta ja reilu meininki.
Hämärä laskeutuu, matka jatkuu. Kuva: Juha Föhr
Menomatkaa keinutti vielä luoteistuuli, mutta sehän oli tiedossa. Pakkanen oli iltaa myöten kiristymässä, muttei tietenkään avoimella merellä sillä tavoin kuin maissa. Saaristo on kaunis myös talvella.
Utöhön saavuttaessa oli jo pimeää. Vuokraemäntämme oli vastassa ja otti vastaan myös matkatavarat, jotka kulkivat kylän keskustaan kärryillä. Lunta oli vain vähän, ihan pari senttiä. Se oli melko vastikään satanutta ja sitä ennen oli ollut kaksi viikkoa lumetonta. Oli ihanaa päästä hetkeksi kävelemään normaalisti, pois Helsingin lumikasoista. Tuuli heikkeni, ja tähtitaivas oli hurmaavan kirkas. Majakan valo aivan pulppusi lasiprismaston läpi; kuin valtava valaiseva jalokivi, ehkä topaasi, olisi laitettu sinne ylös pyörimään. Ei muuta kuin tuli kakluuneihin ja taloksi. Netin nopeudeksi sai mitattua seitsemän megaa.
Kahden yön koti. Entinen upseerikerho Venäjän vallan ajalta. Kuva: Juha Föhr
Maanantaina tuuli oli heikkoa ja meri vähitellen tasainen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Päivälämpötila kohosi lähelle nollaa. Majakan ja samalla saaren opastus (Hanna Kovanen) oli klo 10.30-11.30, minkä jälkeen ehti vielä hyvin kauppaan: Utö Handel oli tuona päivänä auki klo 11-13. Iltapäivällä oli Hanna Kovasen luona mahdollisimman aito paikallinen ruokailu yhdessä perheen kanssa. Hannan lisäksi pääsi tapaamaan hänen vanhempiaan ja saamaan paljon tietoa saaren paitsi nykyisestä myös menneiden vuosikymmenten elämänmenosta. Tähän saaren varsinaiseen puuhanaiseen kannattaa olla yhteydessä, kun aikoo Utöhön.
Salpausselkien ja Lohjanharjun jatketta Saaristomerellä, tässä merenpinnan yllä. Kuva: Juha Föhr
Saaren geologiassa, samoin kuin naapurisaaren Jurmon, on maisemaksi asti realisoituva erikoisuus, johon törmää erityisesti saaren itäosassa. Maiseman tajuaa olevan yhtä kivikkoa, jonka raoista kasvaa ruohomattomaisen matala kataja. Olen nähnyt tämän maiseman myös elokuussa, ja silloin kanerva värjää kaiken sinisävyiseksi. Kesällä täällä on paljon käärmeitä. Kivikkoa voi pitää vaikeakulkuisena, tai sitten voi kehittää siinä liikkumisesta ihan oman taitolajinsa.
Majakka idästä. Iltapuolen taivas ei ollut enää aivan pilvetön. Kuva: Juha Föhr
Majakka on saaren keskipiste. Sitä kannattaa kävellä katsomaan eri suunnista niin päivällä kuin yölläkin. Majakan valo on suunnattu suunnilleen etelään ja kaakkoon, ei esim. pohjoiseen. Minulla kävi tuuri: näin valon öisin suoraan ikkunasta. Kaksi yötä, joista jäljempänä jo voimistui etelätuuli. Tiistaina aamupuolella satoi, pääosin vettä, mutta jokin lumihiutalekin. Eivorin matkan alkaessa alkoi olla jo selkeämpää, eikä tuulikaan ollut mikään kova.
Tekemäni matka on erittäin suositeltava ja jossain määrin ehkä omaperäinenkin idea. Kaiken muun ohella se oli säämatka: sään mukaan tarkasti suunniteltu, ja vedessä saattoi ratkoa mielessään jään muodostumisen arvoituksia. Kylläpä voitti löhöilyn kotona!
Matkan voi tiivistää vaikka tähän, eli olkoon vaikka sääkoppi (viereinen kuva). Samaan aikaan Helsingissä on puolisen metriä lunta. Talvea pakoon pääsee siis myös ulkosaaristoon!
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
