Keväällä luonto herää. Mahla alkaa virrata puissa, ujot hiirenkorvat pikku hiljaa puhkeavat. Monet kasvit kukkivatkin jo varhain, ja illan hämyn täyttävät vähitellen huumaavat tuoksut.
Mutta sitten se kevätidyllin toinen puoli: koska kasvit haluavat varmistaa lisääntymisensä, niistä monet levittävät ilmaan, tuulen kuljetettavaksi – tai sitten vaikka mehiläisten – siitepölyä. Se allergisoi monia; elimistö ylireagoi siitepölyyn. Ensimmäiset pölyttäjät ovat pähkinäpensas ja leppä. Huhtikuun lopusta kesäkuun alkupuolelle kukkii Suomessa koivu, joka on monille se pahin. Heinät uhittelevat kesäkuusta alkaen, ja loppukesällä muistuttaa suvunjatkamisestaan vielä ainakin pujo.
Näitä kukkivia kasveja ei suinkaan tarvitse edes olla lähipiirissä; siitepölyt kaukokulkeutuvat tuulen mukana, kuten luonto on tietysti tarkoittanutkin.
Siitepölyn ohella oireita voi tulla myös homeitiöistä, joita on eniten kesän loppua kohti mentäessä.
Allergisille pahimpia ovat aurinkoiset ja tuuliset päivät, sen sijaan sade puhdistaa ilmaa.
Siitepölytilanne ja sen kehittyminen riippuvat säästä. Suomessa siitepölytilannetta seuraa ja sitä koskevia ennusteita – sääennusteiden peruseella – antaa Turun yliopiston Aerobiologian yksikkö. Tässä varmuuden vuoksi internetlinkki suoraan sinne.
http://aerobiologia.utu.fi/tiedotus/siitepolytiedote/