Silloin tällöin joutuu vastaamaan kysymykseen ns. kansan sääennustajista, sääprofeetoista, joita lienee edelleen jokaisessa itseään kunnioittavassa maakunnassa ellei peräti pitäjässä. Paitsi että vapaassa maassa jokaisella on oikeus hakea sääpalvelunsa sieltä, mistä parhaan katsoo saavansa, kyse on nykyään eri tieteistä. Tämän päivän sääpalvelu seuraa meteorologian kehityksestä, kun taas kansanperinteen tuntemus ja tutkimus arvottuvat toisella tavalla.
Koska Foreca on ennakkoluuloton ja kulttuurimyönteinen sääpalveluyritys, lienee paikallaan tässäkin ohjata kansanperinteestä kiinnostuneet alkuperäisen tiedon lähteille.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) digikirjastossa pääsee selaamaan kahta klassikkoa. Nämä ovat aikajärjestyksessä Turussa vuonna 1848 ilmestynyt suomenkielinen versio alunperin Saksassa vuonna 1508 ilmestyneestä sääkirjasta. Talon-pojan sää- eli ilma-kirja, taikka Tarpeellisia tietoja maanwiljeliöille ilman-muutteista. Uusi, par. ja lis. p. [Turku]: [Frenckell], 1848
sekä vuonna 1851 Porissa (Sjöblom, 1851) ilmestynyt Uusi ja wakaa ilman-ennustaja, eli, Maanwiljeliöille tarpeellisia tietoja sään- eli ilman-muutteista.
Tässä linkit SKS:n digikirjastoon:
http://www.finlit.fi/kirjasto/digi/index.php?pagename=teokset-nimio&set=1416
http://www.finlit.fi/kirjasto/digi/index.php?pagename=teokset-nimio&set=385
Eikä unohtaa sovi Kustaa Vilkunan mainiota kirjaa Vuotuinen ajantieto.